Lue tekstitys:
Kokeilemme podcastiemme tekstittämistä ohjelmiston avulla. Siksi pyydämme anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä, sillä botti ei ole sataprosenttisen tarkka.
Hannah Clark: Ei ole mikään salaisuus, että vuorokauden ympäri toimiva uutiskierto perustuu masentaviin otsikoihin. Siksi olemme tämänpäiväisessä jaksossa pelkästään hyvien uutisten alueella. Jos siis parhaillaan selaat synkistellen aiemmin Twitterinä tunnetulla sosiaalisen median alustalla, sulje sovellus ystävällisesti, hengitä syvään ja luota siihen, että maailmassa on edelleen hyviä ihmisiä tekemässä hyviä asioita. Yksi heistä on tämänpäiväinen vieraamme.
Jen Carter on Googlen voittoa tavoittelemattoman osaston Google.orgin teknologiajohtaja maailmanlaajuisesti. Jos minulta kysytään, lehdistö ei anna sille läheskään tarpeeksi huomiota. He työskentelevät suurimpien ja monimutkaisimpien maailmanlaajuisten ongelmien kanssa lähimpänä olevien ihmisten kanssa sekä hyödyntävät resurssejaan ja teknologiaansa myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Uskon, että olet yhtä inspiroitunut kuin minä siitä, mitä organisaatio on pystynyt saavuttamaan, mutta ennen kaikkea toivon, että alat arvostaa uudella tavalla niitä taitoja, joita sinulla on tuotepäällikkönä. Kuuntele, niin saat tietää, kuinka voit käyttää niitä hyvään.
Tervetuloa takaisin, kuuntelijat, Product Manager -podcastiin. Seurassani on Google.orgin teknologiajohtaja maailmanlaajuisesti, Jen Carter. Jen, kiitos paljon, että löysit aikaa keskustella kanssamme tänään.
Jen Carter: Kiitos paljon kutsusta, Hannah. Mukava olla täällä, ja olen innoissani keskustelustamme.
Hannah Clark: Aloitetaan hieman urataustastasi. Kerro siis vähän siitä, miten päädyit Google.orgiin.
Jen Carter: Olen ollut Googlella nyt noin 15 vuotta monenlaisissa tehtävissä. Koulutukseltani olen tuotepäällikkö. Vietin ensimmäisen puoliskon Google-ajastani luottamuksen ja turvallisuuden parissa. Hyödynsin koneoppimista ja muita kehittyneitä teknologioita auttaakseni Googlea pysymään väärinkäytösten edellä sekä tarjotakseni käyttäjille luotettavan ja turvallisen käyttökokemuksen.
Työskentelin kaiken parissa Gmailista YouTubeen ja Google Payhin sekä kaikkeen siltä väliltä. Viimeisten kuuden tai seitsemän vuoden ajan minulla on kuitenkin ollut etuoikeus toimia Google.orgin, Googlen hyväntekeväisyysosaston, teknologiajohtajana maailmanlaajuisesti. Johdan myös kaikkia Googlen osaamiseen perustuvia ja pro bono -vapaaehtoistyön toimia. Molemmissa tehtävissä työni keskittyy teknologian voiman ja googlaajien asiantuntemuksen valjastamiseen voittoa tavoittelemattomien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vaikutusten nopeuttamiseksi.
Hannah Clark: ansioluettelosi on vaikuttava, ja olen varma, että monet kuuntelijoista kadehtivat sitä. Puhutaan siis hieman Google.orgista. Miten tämä aloite sai alkunsa ja mikä sen taustalla oleva tehtävä on?
Jen Carter: Vuonna 2004 julkaistussa perustajien kirjeessä Larry ja Sergey, Googlen perustajat, sitoutuivat lahjoittamaan yhden prosentin voitosta. He mainitsivat nimenomaisesti myös luontoissuoritukset ja työntekijöiden ajan maailman parantamiseksi. Se oli tuohon aikaan melko epätavallista, mutta se on tarkoittanut, että takaisin antaminen on ollut keskeinen osa Googlen DNA:ta alusta lähtien.
Tehtävämme on tuoda Googlen parhaat puolet auttamaan ihmiskunnan suurimpien haasteiden ratkaisemisessa. Teemme sen muutamalla tavalla. Ensinnäkin tarjoamme avustusrahoitusta: yksi prosentti voitosta käytetään hyvään. Toiseksi tarjoamme tuotteitamme, kuten luontoislahjoituksia, Ad Grants -mainosavustuksia, pilvipalvelusaldota tai Google Workspacea. Lopuksi tarjoamme mielestämme arvokkaimman resurssimme eli ihmisemme.
Pyrimme vastaamaan voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden vapaaehtoistyötarpeisiin niiden lähtökohdista. Googlaajilla on useita tapoja osallistua vapaaehtoistyöhön. Se voi olla mitä tahansa yksittäisestä tunnin mittaisesta konsultaatiosta 20 prosentin työpanokseen vuosineljänneksen aikana tai laajimpaan tarjontaamme, Google.org-apurahaan. Sen kautta googlaajat voivat tehdä kuuden kuukauden ajan kokopäiväistä pro bono -työtä voittoa tavoittelemattoman tai kansalaisyhteiskunnan toimijan kanssa. Yleensä he rakentavat ja julkaisevat yhdessä tuotteen alusta alkaen.
Hannah Clark: Tämä on todella kiinnostavaa. Kun puhumme voittoa tavoittelemattomista organisaatioista, teknologian tarpeet eivät yleensä ole ensimmäinen asia, joka ihmisille tulee mieleen. Voitko kertoa siitä hieman?
Jen Carter: Se on hyvä kysymys. Apurahan syntyhistoria alkaa oikeastaan Yhdysvaltojen HealthCare.gov-palvelun julkaisusta. Kun HealthCare.gov julkaistiin vuonna 2013, sivusto kaatui eikä pystynyt käsittelemään kyselyitä, vaikka määrä oli Googlen mittakaavassa suhteellisen pieni. Jotkut Googlen työntekijät sekä muiden teknologiayritysten työntekijät ottivat vapaaehtoisesti vapaata töistä ja menivät korjaamaan sen. Liittovaltion tasolla tämä johti US Digital Servicen perustamiseen. Se on liittovaltion virasto, joka auttaa nykyään tällaisissa julkisten palvelujen hankkeissa.
Google.orgille se auttoi ymmärtämään, että meidän piti panostaa entistä enemmän pro bono -työhön ja osaamiseen perustuvaan vapaaehtoistyöhön. Hallituksella oli rahaa ja se oli palkannut ihmisiä, mutta kyseessä eivät olleet oikeat ihmiset, koska tukemamme organisaatiot kertoivat meille jatkuvasti haluavansa tehdä enemmän teknologian avulla. Ohjelmistosuunnittelijoita, tuotepäälliköitä, käyttäjäkokemuksen suunnittelijoita ja muita Googlen kaltaisten yritysten loistavien tuotteiden rakentamiseen tarvitsemia ammattilaisia oli kuitenkin todella vaikea löytää ja pitää.
Teknologia ei tietenkään ole ratkaisu jokaiseen ongelmaan, mutta uskomme, että sillä on merkittävä mahdollisuus auttaa ratkaisemaan joitakin maailman haastavimmista ongelmista. Kun pohdimme, miten Google voi tuoda ainutlaatuista lisäarvoa, ongelmista, joiden parissa voimme työskennellä, ei ole pulaa. Uskomme kuitenkin voivamme tuoda eniten lisäarvoa valjastamalla teknologian voiman ja googlaajien asiantuntemuksen voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden vaikutusten nopeuttamiseksi.
Hannah Clark: Mielenkiintoista. Teknologian voiman hyödyntämisestä puheen ollen, tekoälyn ja suurten kielimallien eettisistä vaikutuksista keskustellaan parhaillaan paljon, ja monilla ihmisillä on huolia siitä, että teknologiaa käytetään vääriin tarkoituksiin. Haluaisin kuitenkin keskustella hieman siitä, millä tavoin tekoäly tekee maailmassa hyvää Google.orgin näkökulmasta.
Jen Carter: Tiedämme, että tekoälyllä on merkittävä mahdollisuus auttaa ratkaisemaan joitakin maailman kiireellisimmistä haasteista. Kuten mainitsit, siihen liittyy kuitenkin myös suuria riskejä, vaikka ihmisillä olisi hyvät aikomukset. Sanon siis, että myös meidän työssämme, tai erityisesti siinä, keskitymme aina tekoälyperiaatteisiimme. Ne ovat yksityiskohtaisia käytäntöjä vastuulliseen tekoälyn kehittämiseen.
Uskomme, että kuten Sundar on aiemmin sanonut, lähestymistapamme tekoälyyn on oltava sekä rohkea että vastuullinen. Uskomme vahvasti, että ainoa tapa olla todella rohkea pitkällä aikavälillä on olla vastuullinen alusta lähtien. Oikein tehtynä teknologia voi kuitenkin olla valtava hyvän voima, ja olemme nähneet tekoälyllä olevan valtavasti potentiaalia nopeuttaa edistymistä kohti kestävän kehityksen tavoitteita.
Kerron yhden esimerkin mielenterveyden alalta. Se liittyy mielestäni kestävän kehityksen tavoitteeseen 3, joka koskee hyvää terveyttä ja hyvinvointia, sekä muutamaan muuhun tavoitteeseen. Aloitamme aina ongelman määrittelystä. Itsemurha on yksi nuorten yleisimmistä kuolinsyistä maailmanlaajuisesti. Yhdysvalloissa LGBTQ+-nuoret yrittävät itsemurhaa neljä kertaa todennäköisemmin kuin ikätoverinsa, ja näemme vastaavia vaikutuksia muuallakin maailmassa.
Työskentelimme siis LGBTQ+-nuorille tarkoitetun kriisipuhelimen, The Trevor Projectin, kanssa itse asiassa kahdessa hankkeessa. Ensimmäinen liittyi jonotuksen priorisointiin. Joskus kaikki heidän kriisineuvojansa ovat jo puhelimessa, joten soittajat joutuvat odottamaan jonkin aikaa. Työskentelimme heidän kanssaan ja käytimme luonnollisen kielen käsittelyä määrittämään LGBTQ+-nuoren itsemurhariskin hänen vastauksiinsa perustuvan alustavan vointikyselyn perusteella. Näin Trevor Project pystyi kohdentamaan palvelujaan paremmin apua hakeville henkilöille ja priorisoimaan kiireellisintä apua tarvitsevat.
Työskentelimme heidän kanssaan myös toisessa hankkeessa. Jonotusaikoja ja priorisointia ei tarvitse juuri miettiä, jos kriisineuvojia on riittävästi. Yksi heidän suurimmista pullonkauloistaan oli kuitenkin uusien neuvojien kouluttaminen. Se vei Trevor Projectin henkilöstöltä valtavasti aikaa.
Tuolloin kaikkien näiden neuvojien käymien ryhmäkoulutusten lisäksi Trevor Projectin työntekijät käyttivät muistaakseni noin 14 tuntia kahdestaan jokaisen uuden vapaaehtoisen kanssa. He harjoittelivat roolipelejä, joissa Trevor Projectin työntekijä esitti kriisissä olevaa nuorta, jotta vapaaehtoinen pystyi harjoittelemaan koulutuksen aikana oppimiaan taitoja.
Ajatuksena oli käyttää sen sijaan suuria kielimalleja. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten, ennen kuin ne olivat saavuttaneet suuren yleisön tietoisuuden. Käytimme suuria kielimalleja jäljittelemään vuorovaikutuksen nuoren osapuolta. Se oli heidän kanssaan toteuttamamme toisen hankkeen painopiste.
Tässä oli todella hienoa se, että vapaaehtoiset saivat edelleen suoraa palautetta Trevor Projectilta. Nyt he pystyivät kuitenkin käymään koulutuksen läpi niin usein kuin halusivat. He pystyivät toistamaan simuloidun kokemuksen niin monta kertaa kuin halusivat rakentaakseen itseluottamustaan ja ollakseen valmiita keskustelemaan nuorten kanssa.
Se tarjosi myös laajemman valikoiman kokemuksia. Simulaattori jäljitteli nuorten käyttämää kieltä, teki tilanteesta aidomman ja auttoi valmistautumaan kriisissä olevan nuoren auttamisen herättämään tunnekokemukseen. Ajattelemme tekoälyn usein auttavan vain automatisoinnissa ja parhaimmillaan pitävän laadun ennallaan, mutta tämä oli hieno esimerkki siitä, miten teknologia ei ainoastaan säilyttänyt koulutuksen laatua vaan saattoi jopa parantaa sitä ainakin parilla tavalla. Työn vaikutuksesta voin kertoa, että ensimmäisessä hankkeessa jonovasteajat lyhenivät 79 prosenttia.
Toisessa hankkeessa Trevor Project on kouluttanut onnistuneesti yli tuhat kriisineuvojaa. Tällä hetkellä heitä on mielestäni lähempänä kahta- tai kolmeatuhatta, mikä on todella hämmästyttävää. Tässä hankkeessa on erityisen innostavaa myös se, että sen julkaisun yhteydessä saimme paljon kiinnostusta muilta mielenterveysalan organisaatioilta. Jotkut työskentelevät eri väestöryhmien parissa Yhdysvalloissa ja toiset väestöryhmien kanssa eri puolilla maailmaa. Yritämme nyt laajentaa teknologiaa ja tuoda sen uusien väestöryhmien käyttöön. Aloitamme Yhdysvaltojen veteraaneista, joihin itsemurhat vaikuttavat suhteettoman paljon, mutta hankkeella on lupaava mahdollisuus laajentaa työn vaikutusta.
Hannah Clark: Se on todella älykäs ratkaisu näin herkkään ongelmaan. Voin todella antaa siitä tunnustusta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tekoäly olisi välttämättä hopealuoti kaikkiin ongelmiin. Teknologia voi tietenkin auttaa myönteisten vaikutusten luomisessa monin tavoin. Voitko kertoa hieman joistakin vähemmän tekoälyä hyödyntävistä teknologiakehityshankkeista, joissa olet mukana?
Jen Carter: Se on hyvä kysymys. Kuten ehkä huomasit edellisestä esimerkistäni, aloitamme aina yrittämällä ymmärtää ongelmaa sen sijaan, että lähtisimme liikkeelle mahdollisesta ratkaisusta tai tietystä teknologiasta. Tekoäly ei ole aina tarpeellinen eikä aina oikea vastaus. Näemme kuitenkin paljon hanke-ehdotuksia, joissa suunnitellaan tekoälyn käyttöä. Arvioimme niitä ja huomaamme joskus, että ne voisivat hyötyä merkittävästi perustason data-analytiikasta, joka voisi viedä organisaation 80 tai 90 prosenttiin tavoitteesta murto-osalla työmäärästä.
Monet näistä hankkeista eivät siis rehellisesti sanottuna ehkä sovellu tekoälylle. Ennen käyttöönottoa arvioimme usein juuri tämän ensin. Esimerkiksi Trevor Project yritti ratkaista jonojen priorisointiongelman suhteellisen suoraviivaisella heuristisella menetelmällä. Se ei kuitenkaan toiminut, joten he kokivat tekoälyn todella tarpeelliseksi auttamaan heitä laajentamisessa, ja olimme samaa mieltä.
Se on siis esimerkki tilanteesta, jossa olemme käyttäneet tekoälyä. Vaikuttavasta hankkeesta, jossa sitä ei käytetty, voin mainita esimerkkinä pakolaiskriisiin liittyvän hankkeen. Kansainvälinen pelastuskomitea tuli luoksemme ongelman kanssa, jossa seitsemän miljoonaa ihmistä oli joutunut siirtymään ja paennut Ukrainasta Venäjän sodan seurauksena. Lisäksi monet muut olivat joutuneet siirtymään maan sisällä.
He kaikki tarvitsivat kipeästi tietoa, humanitaarista apua ja muuta tukea. Maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä joutunut siirtymään. Luku on suurin sitten toisen maailmansodan. Työskentelimme IRC:n ja paikallisen United for Ukraine -järjestön kanssa luodaksemme sovelluksen, joka tarjoaa tarkkaa, helposti saatavilla olevaa ja oikea-aikaista tietoa. Sen avulla ihmiset voivat tehdä kriittisiä päätöksiä siitä, minne mennä ja mitä tehdä sinne päästyään.
Sovellus tarjoaa artikkeleita, videoita ja muuta sisältöä vastaamaan ihmisten kysymyksiin. He voivat esimerkiksi selvittää, voivatko he hakea pakolaisasemaa tietyssä maassa. Sovellus auttaa myös yhdistämään heidät suoraan tarvitsemiinsa palveluihin, kuten löytämään ilmaisen tilapäismajoituksen.
Hankkeen vaikutuksesta voin kertoa, että työkalu on auttanut satojatuhansia ihmisiä löytämään elintärkeää tietoa. Se yhdisti myös yli 15 000 henkilöä ja perhettä suoraan tilapäismajoitukseen sekä mahdollisti 6 000 ihmiselle henkilökohtaisen pro bono -oikeusavun.
Vaikutusten näkökulmasta vieläkin hienompaa, tai ehkä yhtä hienoa, on mahdollinen tuleva vaikutus. Kun työskentelemme tämäntyyppisten hankkeiden parissa, pyrimme varmistamaan, että rakentamamme ratkaisu on riittävän joustava ja laajennettava toimiakseen tulevassa kriisissä. Olemme siis työskennelleet IRC:n kanssa tämän työkalun parissa.
Sen nimi on Signpost, ja se on ollut käytössä vuodesta 2015 lähtien. Olemme ottaneet sen uudelleen käyttöön jokaisen uuden kriisin yhteydessä. Aina kun julkaisemme uuden version, teemme myös parannuksia, jotka kehittävät kaikkia tulevia versioita. Tällä kertaa esimerkiksi paransimme taustalla olevaa infrastruktuuria. Sen ansiosta IRC:n tulevaan kriisiin vastaamiseen tarvitsema aika lyhenee lopulta 85 prosenttia.
Aiemman noin kahden viikon vasteajan sijaan aikaa kuluu vain 48 tuntia tai vähemmän. Haluan kuitenkin sanoa, että kuvailemani hanke ei sisältänyt tekoälyn käyttöä. Se ei tarkoita, etteikö tekoälystä voisi tulevaisuudessa tulla osa ratkaisua. Sitä voitaisiin ehkä käyttää pakolaisille välitettävän tiedon personointiin tai suuren kielimallin avulla vastaamaan luonnollisen kielen kysymyksiin pakolaisaseman hakemisesta.
Kun keskustelimme pakolaisten kanssa, teimme laajaa käyttäjätutkimusta ja käyttäjätestausta. Kuulimme, että he tarvitsivat vain pääsyn perustietoihin. Jotkut saattoivat käyttää älypuhelimia, mutta toiset käyttäisivät peruspuhelimia. Kuulimme myös, että he tarvitsivat tietoa usein ympäristöissä, joissa yhteys oli heikko tai sitä ei ollut lainkaan.
Keskitymme siis aina ongelman ymmärtämiseen emmekä, kuten mainitsin, johda työtä yleisellä ratkaisulla tai tietyllä teknologialla. Alusta tuottaa jo nyt valtavasti arvoa yksinkertaisesti siksi, että siinä keskityttiin käyttäjälähtöisiin suunnitteluprosesseihin ja parhaisiin käytäntöihin. Niillä varmistetaan, että tuotteen loppukäyttäjien tarpeisiin, toiveisiin ja rajoituksiin kiinnitetään laajasti huomiota suunnitteluprosessin jokaisessa vaiheessa.
Hannah Clark: Tämä on todella uskomatonta. Puhuit joutuneista henkilöistä, ja olet mukana myös hankkeessa, jolla pyritään varmistamaan, että kaikenlaiseen ilmastoon liittyvään reagointiin tarvittava apu otetaan käyttöön oikein. Pitääkö tämä paikkansa?
Jen Carter: Teemme monenlaista työtä ilmastoalalla. Haasteita on paljon, mutta rajataan keskustelu yhteen tiettyyn alueeseen. Ruoan osuus maailmanlaajuisista päästöistä on noin 25 prosenttia, ja kuluttajilla on hyvin vähän tietoa ostamiensa tuotteiden ympäristövaikutuksista.
Tämä liittyy jälleen kestävän kehityksen tavoitteisiin. Yksi niistä koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa, toinen ilmastotekoja. Työskentelimme Pariisissa sijaitsevan Open Food Facts -organisaation kanssa. Se on ruoan Wikipedia. Pohjimmiltaan kyseessä on yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on avata maailmanlaajuisesti kaiken syömämme tiedot ja antaa ihmisille mahdollisuus tehdä parempia ruokavalintoja.
Heillä oli jo tuote, joka auttoi laskemaan ravintoarvopisteitä, mutta he olivat vasta aloittamassa ympäristövaikutusten laskemista. He kutsuivat sitä ympäristöpisteytykseksi. Työskentelimme yhdessä työn laajentamiseksi hyödyntämällä koneoppimista ja uutta mobiilisovellusta. Toimintaperiaate on seuraava: kun olet supermarketissa, voit skannata viivakoodin heidän Open Food Facts -sovelluksellaan, minkä jälkeen tapahtuu jompikumpi kahdesta asiasta.
He joko tuntevat kyseisen elintarvikkeen jo, jolloin he lähettävät sinulle ympäristöpisteytyksen ja kaikki siihen liittyvät tiedot. Jos viivakoodi on tuntematon, voit osallistua ratkaisuun ottamalla muutaman kuvan ja tekemällä yhteistyötä tekoälyn kanssa pisteytysten laskemiseksi.
Apurahan saaneet kouluttivat koneoppimismallin laskemaan ympäristöpisteytyksen tuotteille, joita se ei ollut aiemmin nähnyt, tuotteen nimen ja ainesosaluettelon perusteella. Vaikutuksista puheen ollen heillä on nykyään mielestäni 2,7 miljoonaa kuukausittaista aktiivista käyttäjää. Olen varma, että luku on vanhentunut, mutta käyttäjiä on suunnilleen 2,7 miljoonaa. Koneoppiminen auttoi heitä yleisesti kasvamaan valtavasti. He laajenivat yhdestä maasta 50 maahan, ja yli 500 000 tuotteella eri puolilla maailmaa on nyt ympäristöpisteytys.
Hannah Clark: Se on uskomatonta. Se todella asettaa uuden standardin. Kaikista näistä hankkeista kuuleminen antaa perspektiiviä siihen, kuinka paljon mahdollisuuksia muutoksen luomiseen on ja kuinka voimme käyttää osaamistamme hyvän tekemiseen. Millä tavoin kuuntelijat voisivat hyödyntää omaa osaamistaan tai osallistua?
Jen Carter: Se on hyvä kysymys. Toivon, että kuuntelijat ymmärtävät tästä ainakin sen, ettei mahdollisuuksista antaa takaisin ole pulaa. Jokaisella meistä on tuotepäällikkönä tai teknologia-ammattilaisena mahdollisuus vaikuttaa.
Mahdollisuuksista ei siis ole pulaa. Osaamisestasi ja kiinnostuksenkohteistasi riippumatta sekä käytettävissäsi olevasta ajasta riippumatta voit varmasti käyttää taitojasi myönteisesti. Ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin pohtia, miten haluat osallistua.
Jotkut etsivät kokopäiväistä tehtävää yhteiskunnallisten vaikutusten parissa. Toiset eivät ehkä ole valmiita pysyvään muutokseen, mutta saattaisivat olla kiinnostuneita sapattivapaasta nykyisestä tehtävästään. Jotkut taas saattavat etsiä vain 20 prosentin hanketta tai yksittäistä vapaaehtoistapahtumaa.
Kannustan siis ihmisiä ensin selvittämään, miten he haluavat antaa takaisin ja käyttää taitojaan vaikuttamiseen. Riippumatta siitä, missä vaiheessa tätä matkaa olet tai miten haluat osallistua, monet organisaatiot tekevät vaikuttavaa työtä. Lisäksi on joukko hienoja organisaatioita, jotka auttavat yhdistämään ihmisiä tähän vaikuttavaan työhön.
Mahdollisuuksia siis löytyy käytettävissä olevasta ajasta tai muista rajoitteista riippumatta. Kerron muutaman konkreettisen esimerkin, mutta luettelo ei ole missään nimessä kattava. Kannustan kaikkia tekemään myös omaa tutkimusta. Näillä vinkeillä pääset kuitenkin alkuun, ja keskustelen aina mielelläni lisää, jos haluat tietää muista mahdollisuuksista.
Aloitetaan kokopäiväisistä mahdollisuuksista. Työskentelemme uskomattoman Fast Forward -organisaation kanssa. Se on ensimmäinen startup-kiihdyttämö, joka keskittyy yksinomaan teknologiaa hyödyntäviin voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin. He ylläpitävät sekä teknologiaan keskittyvien voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden hakemistoa että työpaikkailmoituksia. Tarjolla on mahdollisuuksia yli 600 organisaatiossa eri puolilla maailmaa.
Jos taas ajattelet sapattivapaata kokopäiväisen muutoksen sijaan, yksi esimerkki on US Digital Service. Se toimii palvelujaksojen mallilla, jossa ihmiset voivat liittyä mukaan kuudeksi kuukaudeksi tai jopa neljäksi vuodeksi. Myös muilla organisaatioilla on vastaavia malleja maailmanlaajuisemmin.
20 prosentin työpanoksen tai yksittäisten tapahtumien osalta monet organisaatiot pyrkivät yhdistämään voittoa tavoittelemattomia organisaatioita osaamiseen perustuviin vapaaehtoisiin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi muutaman kuukauden mittaista 20 prosentin hanketta tai yksittäistä toimeksiantoa, kuten suunnittelusprinttiä tai hackathonia.
Yhdysvaltojen ulkopuolisena esimerkkinä olemme tukeneet Tech to the Rescue -organisaatiota. Se sijaitsee Puolassa, mutta toimii kaikkialla Euroopassa ja yhä enemmän myös maailmanlaajuisesti. He julkaisevat voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden hankkeita ja tarpeita, joihin ihmiset voivat ilmoittautua vapaaehtoisiksi.
Muutamia muita tämän alan erinomaisia toimijoita ovat Catchafire, VolunteerMatch, Taproot ja monet muut. Ne auttavat yhdistämään vapaaehtoisia osaamiseen perustuviin mahdollisuuksiin.
Tämä on vain pieni otos organisaatioista, joihin kannattaa tutustua alustavasti. Haluan kuitenkin ennen kaikkea muistuttaa jälleen jokaisen teknologia-ammattilaisen mahdollisuudesta vaikuttaa. Kiinnostuksenkohteistasi, taidoistasi ja käytettävissä olevasta ajastasi riippumatta sinulla on todellakin mahdollisuus käyttää osaamistasi hyvään.
Hannah Clark: Se on erinomainen viesti. Jos kuuntelijat haluavat jatkaa kanssasi keskustelua osallistumismahdollisuuksista tai seurata työtäsi jollakin tavalla, mistä he löytävät sinut verkossa?
Jen Carter: Jos haluat seurata Google.orgin työtä laajemmin, voit vierailla verkkosivustollamme osoitteessa google.org tai seurata meitä Twitterissä osoitteessa @Googleorg. Keskustelen mielelläni lisää, jos haluat tietää vaikuttavaa työtä tekevistä voittoa tavoittelemattomista organisaatioista, jotka voisivat hyödyntää asiantuntemustasi, jos haluat aloittaa hyvän tekemiseen keskittyvän teknologiaohjelman yrityksessäsi tai jos haluat jakaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyviä parhaita käytäntöjä.
Voit ottaa minuun yhteyttä Twitterissä osoitteessa @jennifer_hope tai LinkedInissä nimellä Jennifer Hope Carter.
Hannah Clark: Hienoa. Kiitos paljon ajastasi, Jen. Tämä on ollut todella poikkeuksellinen ja innostava keskustelu, ja on ollut hienoa kuulla maailmassa tapahtuvasta hyvästä. Kiitos paljon.
Jen Carter: Kiitos paljon, Hannah. Oli todella mukava keskustella kanssasi.
Hannah Clark: Kiitos kuuntelusta. Saat lisää hyviä näkemyksiä, oppaita ja työkaluarvosteluja tilaamalla uutiskirjeemme osoitteessa theproductmanager.com/subscribe. Voit kuunnella lisää tämänkaltaisia keskusteluja tilaamalla The CPO Clubin sieltä, missä kuuntelet podcasteja.
