Kuinka terve tuotetstrategia pitää organisaatiot ja tuotepäälliköt toimintakykyisinä (Roman Pichlerin kanssa)
Lue litterointi:
Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmiston avulla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole oikeassa sataprosenttisesti.
Hannah Clark: Jokaisen organisaation menestys riippuu sen kyvystä laatia strategioita. Silti kaikilla ei ole samaa käsitystä siitä, mitä strategia tarkoittaa tai mikä tekee strategiasta hyvän. Tämä näkyy erityisen selvästi digitaalisten tuotteiden maailmassa, jossa keskiverto-organisaatiolla on useita toisiinsa liittyviä ja yhdessä kehittyviä strategiatasoja. Kun siis puhumme ”tuotestrategiasta”, mistä oikeastaan puhumme ja kuinka käytämme sitä haluamiemme tulosten saavuttamiseen?
Vieraana on tänään kirjailija ja tuotehallinnan asiantuntija Roman Pichler, jonka kirja Strategize: Product Strategy and Product Roadmap Practices for the Digital Age käsittelee, kuten arvata saattaa, tuotestrategian hienouksia. Seuraavassa keskustelussa Roman purkaa strategiakerroksen osiin, kertoo kuinka strategioita voidaan pitää ajantasaisina ajan kuluessa ja kuinka niihin voidaan vaikuttaa riippumatta siitä, työskenteletkö itsenäisessä tuotetiimissä vai lähempänä ominaisuuste tehdasta toimivassa ympäristössä. Aloitetaan.
Tervetuloa takaisin CPO Club -podcastiin.
Roman, kiitos paljon, että olet mukana tänään.
Roman Pichler: Ilo on minun puolellani, Hannah. Kiitos kutsusta.
Hannah Clark: Voisitko kertoa hieman taustastasi ja siitä, kuinka päädyit siihen, missä olet tänään?
Roman Pichler: Toki. Luulen, että melko moni ihminen päätyy tuotehallintaan hieman sattumalta. Olin mukana tiimissä, joka kutsuttiin auttamaan uuden tuotteen kehittämisessä. Aluksi työskentelin teknisellä puolella, mutta päädyin työskentelemään johtavan tuotepäällikön kanssa ja opin prosessin aikana paljon. Tuote ei valitettavasti ollut kovin menestyksekäs, mutta hyödyin silti työn tekemisestä, ja se opetti minulle tärkeän asian: ominaisuuksista, toiminnallisuudesta, tuotteen yksityiskohdista ja käyttäjätarinoiden järjestämisestä ei ole paljon hyötyä, jos kokonaisstrategia eli lähestymistapa, jonka avulla tuotteesta halutaan tehdä menestyksekäs, ei ole selkeä.
Se oli minulle keskeinen oivallus ja tärkeä oppitunti. Se oli myös lähtökohta halulleni oppia lisää tästä ammatista ja tuotehallinnasta. Tästä on tosin jo aikaa, taisi olla vuosi 2001.
Hannah Clark: Olen iloinen, että mainitsit tuotestrategian, koska keskitymme siihen tänään ja erityisesti niihin tuotestrategian osa-alueisiin, joiden kanssa monet organisaatiot kamppailevat.
Aloitetaan siis siitä, mitä tuotestrategialla tarkalleen tarkoitetaan ja millä tavoin tulkitsemme termin joskus väärin.
Roman Pichler: Se on todella tärkeä kysymys. Minulle tuotestrategia tarkoittaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka olemme valinneet tehdäksemme tuotteesta menestyksekkään tai, jos tuote on jo markkinoilla ja menestynyt, pitääksemme sen menestyksekkäänä. Sitä voi ajatella kehyksenä tai ohjeistona, joka auttaa tuotetiimejä ja tuotealan ammattilaisia tekemään tehokkaita tuotepäätöksiä.
Tehokas strategia helpottaa tuotteen löytämistä ja toimittamista. Haluan kuvata tuotestrategiassa neljä osa-aluetta: kohderyhmän eli asiakkaat ja käyttäjät, markkinasegmentin, johon keskitymme, sekä syyn, jonka vuoksi ihmiset haluaisivat käyttää tuotetta tai maksaa siitä.
Tähän kuuluu siis tuotteen täyttämä erityinen tarve tai sen ratkaisema ongelma sekä sen tarjoama hyöty. Lisäksi liiketoimintatavoitteet eli tavoitellut liiketoimintahyödyt: viime kädessä syy, jonka vuoksi yrityksen kannattaa käyttää rahaa tuotteen kehittämiseen ja tarjoamiseen. Kaupallisissa, tuloja tuottavissa tuotteissa on tärkeää kuvata myös erottuvat ominaisuudet, jotka erottavat tuotteen kilpailevista tarjouksista.
Nämä ovat siis neljä keskeistä osa-aluetta, jotka mielestäni on hyödyllistä kuvata tuotestrategiassa.
Hannah Clark: Ovatko strategiayypit mielestäsi eri asia kuin strategian osa-alueet, vai puhummeko käytännössä samasta asiasta?
Roman Pichler: Se on erittäin kiinnostava kysymys, koska saamasi vastaus riippuu siitä, keneltä kysyt.
Tämä pätee luultavasti moniin kysymyksiin. Jotkut uskovat, että voidaan määritellä eräänlainen yleispätevä strategialähestymistapa ja soveltaa sitä kaikenlaisiin strategioihin. En kuitenkaan usko, että se on aina hyödyllistä tai mahdollista. Mielestäni pitäisi tarkastella sitä, mitä strategia oikeastaan kuvaa tai kattaa.
Koko yrityksen liiketoimintastrategia pitäisi mielestäni kuvata hieman eri tavalla kuin salkku- tai tuotestrategia. Jos haluat kuvata teknologiastrategian, valitsisit todennäköisesti jälleen erilaiset osa-alueet ja erilaisen esitysmuodon.
Kaikille näille strategioille on yhteistä se, etteivät ne ole yksityiskohtaisia, toteutettavia ohjeita sisältäviä jäykkiä suunnitelmia. Ne ovat pikemminkin suojakaiteita, ohjeita ja kehyksiä. Tuotestrategian kohdalla kiinnostavaa onkin olla riittävän täsmällinen, jotta tiimit saavat suunnan ja sidosryhmien odotukset voidaan asettaa, mutta ei niin yksityiskohtainen, ettei strategia jätä tuotetiimeille ja kehitystiimeille riittävästi tilaa päättää, kuinka se toteutetaan parhaiten.
Hannah Clark: Haluaisin perehtyä hieman strategiakerroksen käsitteeseen ja siihen, kuinka nämä erilaiset strategiat liittyvät toisiinsa. Kuinka voimme kehittää niitä harmonisesti saavuttaaksemme halutut tulokset suurin piirtein?
Roman Pichler: Strategiakerros, josta puhumme, on kehittämäni pieni viitekehys. Se perustuu asiakastyöhöni ja toistuvaan kokemukseeni siitä, ettei yrityksissä aina ole täysin selvää, millaisia strategioita on olemassa tai millaisia strategioita tarvitaan.
Strategioita ei aina erotella tai ilmaista selkeästi. Siksi on tärkeää tuoda erilaiset strategiat esiin ja varmistaa, että asianmukaiset strategiat ovat olemassa, jotta ne voivat viime kädessä ohjata yksityiskohtaisia päätöksiä toteutuksessa. Strategiakerros koostuu eri kerroksista tai tasoista: niitä on yhteensä viisi ja elementtejä seitsemän.
Ylin kerros eli taso on liiketoimintastrategia, josta käytetään joskus myös nimitystä yritysstrategia. Kysymys kuuluu: mitä meidän on tehtävä tehdäksemme liiketoiminnasta menestyvää tai pitääksemme sen menestyvänä? Sen alla on portfoliostrategia, joka vastaa samaan kysymykseen tuoteryhmän osalta.
Ajattele esimerkiksi Microsoft Officea tai nykyiseltä viralliselta nimeltään Microsoft 365:tä, jonka keskeisiä osia ovat PowerPoint, Word ja Excel. On todennäköisesti järkevää laatia strategia Microsoft Officelle tai Microsoft 365:lle. Sen alla on tuotestrategia, joka kuvaa lähestymistavan esimerkiksi Wordin menestyksen saavuttamiseen tai Excelin ja PowerPointin menestyksen säilyttämiseen.
Haluan lisätä strategian alle myös tuotekartan. Puhuin aiemmin tasapainoilusta: tuotestrategian tulee olla riittävän täsmällinen tarjotakseen hyvää ohjausta, mutta ei niin täsmällinen, että siitä tulee toteutettava toimintasuunnitelma. Tuotekartta sijoittuu tähän kohtaan.
Tuotekartan pitäisi olla toteutettava tuotesuunnitelma. Sen pitäisi määritellä konkreettisia tuloksia tai tavoitteita, jotka ovat strategian mukaisia. Siinä voidaan kuvata myös mittareita, keskeisiä valmiuksia ja mahdollisesti aikatauluja tai jopa päivämääriä, vaikka tästä voidaan keskustella.
Kaikki riippuu siitä, onko kyseessä ulkoinen ja julkinen vai sisäinen ja yksityinen tuotekartta. Alimpana on tuotteen työjono, joka ei varsinaisesti ole strateginen elementti tai strateginen työkalu. Haluan kuitenkin lisätä sen kokonaisuuden vuoksi, jotta voidaan näyttää, kuinka liiketoimintastrategian pitäisi ohjata yksityiskohtaisia tuotepäätöksiä, jotka kirjataan tuotteen työjonoon.
Siinä ovat siis strategiakerroksen keskeiset elementit, ainakin tuotteen näkökulmasta.
Hannah Clark: Kyllä, tämä todella hälventää mystiikkaa sen ympäriltä, kuinka nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Haluaisin tutkia strategian ylläpitämisen käsitettä ja puhua hieman strategian elinkaaresta sekä siitä, kuinka sitä ohjataan ajan mittaan. Mitä strategian ylläpitäminen sinulle tarkoittaa ja miltä se käytännössä näyttää?
Roman Pichler: Perinteisesti ihmiset ajattelevat strategiaa ja toteutusta. He ajattelevat suunnittelua ja toimeenpanoa: määrittelemme suuren kokonaisstrategiamme ja panemme sen täytäntöön. Toteutamme sen kaikin voimin.
Erityisesti digitaalisten tuotteiden kohdalla, mutta yleisesti maailmassa, jossa markkinat näyttävät muuttuvan yhä epävakaammiksi ja teknologiat kehittyvät jatkuvasti nopeammin, tämä käsitys on mielestäni vanhentunut. Meidän pitäisi tarkastella strategiatyötä vähemmän asiana, joka tapahtuu kerran harvoin, ja enemmän jatkuvana prosessina, työnkulkuna tai virtana.
Ehdotan jatkuvan strategiatyön lähestymistavan käyttöönottoa. Tuotteesta vastaavan tuotepäällikön pitäisi tehdä hieman strategiatyötä vähintään kerran viikossa. Se vaatii yleensä vain kahdesta neljään tuntia. Tuotteen suorituskykyä tarkastellaan: kuinka tuotteella menee ja kuinka paljon arvoa se luo. Samalla tarkastellaan käyttäjäpalautetta, kilpailijoita mahdollisten muutosten varalta ja teknologiaympäristöä mahdollisten muutosten havaitsemiseksi.
Lisäksi tuotetiimin jäsenten ja keskeisten sidosryhmien kanssa kannattaa järjestää laajempia yhteisiä strategiakatselmuksia vähintään kerran vuosineljänneksessä. Niissä tarkastellaan suurempia trendejä ja selvitetään, onko tapahtunut kehityskulkuja, joihin meidän on vastattava. Tarkoituksena on välttää se, että reagoimme vasta pakon edessä, ja sen sijaan havaita mahdollisuudet ja uhat varhaisessa vaiheessa.
Strategia pysyy hyödyllisenä tulevaisuuteen suuntautuvana suunnitelmana, joka vetää ihmisiä kohti tulevaisuutta. Emme ole reaktiivisia tai taistele selkä seinää vasten, kun kilpailija ohittaa meidät tarjoamalla yhtäkkiä mullistavan ominaisuuden tai kokonaan uuden tuotteen ja ihmettelemme: ”Voi luoja, miten näin pääsi käymään?”
Tai kilpailija tarjoaa uutta teknologiaa, esimerkiksi generatiivista tekoälyä, ja ajattelemme, että olemme kyllä pohtineet sitä jo jonkin aikaa, mutta emme tiedä, kuinka mitään tekoälyteknologiaa voisi käyttää tuotteessamme. Tarkoitus on siis olla ennakoiva, pitää strategia merkityksellisenä ja ajantasaisena sekä sopeuttaa sitä tarvittaessa.
Hannah Clark: Olen iloinen, että mainitsit uhat ja haasteet, koska haluaisin puhua niistä hieman lisää.
Mitkä ovat yleisiä syitä siihen, että muuten todella vahvat tuotestrategiat alkavat epäonnistua toteutusvaiheessa?
Roman Pichler: Keskeinen syy on mielestäni strategian määrittelevien ja kehittävien ihmisten sekä sitä toteuttamaan tarkoitettujen ihmisten välinen ristiriita tai kuilu. Perinteisesti ei ole epätavallista, että organisaation ylempi johtaja, kuten tuotejohtaja, tuotehallinnan varajohtaja tai tuotehallinnan johtaja, määrittelee tuotestrategian ja pyytää sitten muita ihmisiä toteuttamaan sen.
Näitä muita voivat olla kehitystiimit, monialaiset kehitystiimit, suunnittelijat, käyttöliittymäsuunnittelijat ja tietenkin tuotepäälliköt. Tämä ei mielestäni ole optimaalista, koska silloin hukataan tuotetiimin ja kehitystiimin jäsenten asiantuntemus ja luovuus.
Se voi myös johtaa selkeyden, tuen ja sitoutumisen puutteeseen. Kannatan vahvasti sitä, että ihmiset, jotka tuntevat tuotteen parhaiten, johtavat tuotetta päivittäin ja työskentelevät sen parissa päivittäin, asetetaan tekemään strategisia tuotepäätöksiä. Heille pitää antaa siihen tarvittavat valmiudet ja valtuudet.
Tämä voi tapahtua esimerkiksi valmentamisen ja mentoroinnin avulla, tarjoamalla mahdollisuus osallistua koulutukseen tai muilla hyödyllisillä tavoilla. Samalla tuotejohtaja vapautuu mahdollisesta pullonkaulan roolista ja liiallisesta työkuormasta. Hän voi keskittyä enemmän ihmisten johtamiseen ja ehkä ottaa vastuulleen portfoliosalkun johtajan roolin, mikä on melko tavallista keskisuurissa yrityksissä, erityisesti silloin, kun portfolio ei ole liian suuri tai monimutkainen.
Hannah Clark: Monialaisesta yhteistyöstä puhuttaessa kyse on mielestäni hieman vivahteikkaammasta asiasta. Jokainen tuotetiimi on erilainen, ja huoneessa olevat persoonallisuudet ovat aina hyvin erityisiä. Onko sinulla käytännön neuvoja monialaisen yhteistyön parantamiseen, erityisesti etätiimeille, jotka kohtaavat näitä haasteita tavallista voimakkaampina?
Roman Pichler: Hyödyllisin tekniikka on mielestäni ammattitaitoisen valmentajan tai fasilitaattorin ottaminen mukaan yhteistyöhön, erityisesti jos järjestätte verkkotyöpajoja, joita kannatan suuresti.
Kun tarkastellaan strategiaa, arvioidaan sitä ja mahdollisesti muokataan tai mukautetaan sitä, verkkoyhteistyöpaja tai yleisesti yhteistyöpaja on erinomainen tapa tuoda ihmiset yhteen, yhdistää heidät, varmistaa että he kuulevat toistensa näkökulmat ja ideat sekä ymmärtävät toistensa huolet, taustalla olevat tavoitteet ja tarpeet. Työpajan huolelliseen valmisteluun kannattaa käyttää aikaa, mutta lisäksi tarvitaan taitava ja omistautunut fasilitaattori, joka voi esitellä perussäännöt.
Hän voi muistuttaa niistä tarvittaessa ja ohjata ryhmää yhteiseen päätöksentekoon. Strategisissa päätöksissä voidaan käyttää esimerkiksi yksimielisyyttä tai suostumusta päätöksentekosääntönä. Tuotealan ammattilaisen voi olla todella vaikeaa osallistua aktiivisesti tällaiseen työpajaan ja vaikuttaa strategisiin päätöksiin, vaikka hänen pitäisi, koska tuotepäällikön eli tuotteesta vastaavan henkilön odotetaan yleensä olevan tuotteen asiantuntija.
Samanaikainen fasilitointi on kuitenkin haastavaa, erityisesti jos työpaja järjestetään verkossa tai ryhmä ei ole vielä työskennellyt paljon yhdessä eikä ole hitsautunut hyvin yhteen. Hankkikaa siis oma valmentaja tai fasilitaattori avuksenne.
Hannah Clark: Haluaisin puhua hieman itsenäisistä tuotetiimeistä. Mainitsit ne aiemmin, ja tämä on joillekin hieman herkkä aihe. Monet kamppailevat lupauksen kanssa, joka koskee itsenäistä tuotetiimiä, mutta joka ei lopulta tunnukaan niin itsenäiseltä kuin toivoisimme.
Millainen valtuuttamisen taso mielestäsi löytää sopivan tasapainon päätösvallan ja tiimin yhtenäisyyden välillä?
Roman Pichler: Valtuuttaminen on ollut tuotehallinnan haaste siitä lähtien, kun ammatti vakiintui. Riippuen siitä, keneltä kysyt, tämä on tapahtunut joko 1930- tai 1950-luvulla, ja ohjelmistomaailmassa tuotehallinta on luonnollisesti hieman nuorempaa.
Tuotepäälliköitä alkoi ilmestyä ohjelmistoyrityksiin, kuten Microsoftiin, 1980-luvulla. Mielestäni tuotetiimien vähimmäisvaltuus on oikeus määrittää tuotteen tarjoamat ominaisuudet ja käyttäjäkokemus. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, ettei se riitä, koska silloin joku muu, esimerkiksi aiemmin mainittu tuotejohtaja, vastaa strategisista tuotepäätöksistä.
Kuten olemme jo lyhyesti keskustelleet, riskinä on tällöin strategian ja toteutuksen välinen yhteyden katkeaminen.
Toivottu valtuuttamisen taso on minulle se, että tuotetiimi ja keskeiset sidosryhmät omistavat strategiset päätökset yhdessä. Haluan vetää keskeiset sidosryhmät mukaan tuotetiimiin ja puhua laajennetusta tuotetiimistä tai tuotetiimi plus -mallista. Tuotepäälliköllä pitäisi olla valtuus tehdä lopullinen päätös, jos yhteisymmärrykseen ei päästä.
Tämä antaa tuotetiimille kokonaisvaltaisen kontrollin tuotteesta sekä asianmukaisen vastuun tuotteen luoman arvon maksimoinnista. Tätä ehdotan. Hyötynä on yleensä parempien päätösten tekeminen.
Tiimit ja yksilöt ovat usein valtuutetumpia ja motivoituneempia, koska he kokevat saavansa enemmän päätösvaltaa. Strategia ja strategiset päätökset ovat selkeämpiä, niitä tuetaan paremmin ja ne toteutetaan tehokkaammin. Malli hyödyttää myös tuotejohtajaa, joka voi keskittyä muihin tärkeisiin vastuisiin.
Tätä siis suosittelen, mutta tietenkään näin ei tapahdu kaikissa yrityksissä. Kuten mainitsin, valtuuttaminen on tuotehallinnassa yleisesti suuri kysymys ja sitä ymmärretään valitettavasti usein väärin.
Hannah Clark: Meillä oli hiljattain jakso ominaisuustehtaista ja tilanteesta, johon monet tuotetiimit joutuvat: kyse on tavallaan itsenäisen tuotetiimin vastakohdasta.
Voivatko tiimin jäsenet mielestäsi tehdä jotain vastustaakseen ominaisuustehtaan ajattelutapaa? Millaisia suosituksia sinulla olisi tiimeille, jotka löytävät itsensä tällaisesta noidankehästä?
Roman Pichler: Kuvaamasi tilanne vastaa hyvin kokemuksiani yritysten kanssa työskentelystä. Ominaisuuksiin perustuva lähestymistapa ja ominaisuuksiin perustuva suunnittelu ovat tietyssä määrin perinteinen tapa ennakoida ja organisoida työtä. Jos sidosryhmät tulevat sanomaan, että tarvitsemme tämän ominaisuuden valmiiksi, ja joku toinen tulee sanomaan, että ei, tarvitsemme tuon ominaisuuden, myönteistä on ainakin se, että ihmiset ovat kiinnostuneita tuotteesta ja haluavat tuotteelta jotain.
Suuri vaara on kuitenkin se, että pahimmassa tapauksessa luomme Frankensteinin tuotteen, joka on vain irrallinen kokoelma toisiinsa sopimattomia ominaisuuksia. Sen arvolupaus on surkea ja käyttökokemus kamala.
Ensimmäiseksi kannattaa yrittää kokoontua tärkeiden sidosryhmien ja kehitystiimin edustajien kanssa ja kysyä, mikä tulos haluamme saavuttaa seuraavien kahden tai kolmen kuukauden aikana. Mikä on tavoite tai päämäärä, jota kohti työskentelemme?
Jos työskentelette OKR-tavoitteiden eli tavoitteiden ja avaintulosten kanssa, voitte käyttää niitä tavoitteen asettamiseen ja kysyä: mitkä ovat avaintulokset, mitkä ominaisuudet ovat tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi? Mikä on tulos tai tuotetavoite, jonka haluamme saavuttaa?
Hankkikaa mahdollisimman paljon sitoutumista ja määrittäkää tuotetavoite, joka on järkevä ja vie tuotetta oikeaan suuntaan. Edistäkää tuotteen tehokasta kehitystä ja arvioikaa kaikki esiin tulevat ominaisuuspyynnöt ja ideat tämän tavoitteen tai tuloksen yhteydessä. Jos jokin ei auta saavuttamaan tavoitetta, sitä ei tehdä.
Jos se auttaa, tarkastellaan asiaa ja arvioidaan, täytyykö joitakin muita suunniteltuja asioita jättää pois tai heikentää jollain tavalla. Tämä on ensimmäinen askel. Seuraavaksi kannattaa työskennellä tuloksiin perustuvan, tavoitteellisen tuotekartan kanssa. Ensisijaisesti sovitaan seuraavien 6–12 kuukauden tuloksista, tavoitteista ja päämääristä.
Viime kädessä tuotetiimit ovat vastuussa näiden tavoitteiden saavuttamisesta ja tulosten toimittamisesta, eivät ominaisuuksista tai toiminnallisuudesta.
Hannah Clark: Kyllä, tämä on erittäin hyödyllinen tapa kehystää asia.
Lopuksi hieman positiivisemmalla sävyllä: mitä vaiheita suosittelisit organisaatiolle sen nykyisten tuotestrategioiden arvioimiseen ja vahvistamiseen?
Roman Pichler: Ensinnäkin on varmistettava, että strategiat ovat olemassa. Tällä tarkoitan, että strategiat on ilmaistu selkeästi, erityisesti tärkeiden tuotteiden osalta. Aloittaisin tuotteista, jotka tuottavat tuloja. Seuraavaksi tarkastelisin loppukäyttäjille suunnattuja tukituotteita.
Jos puhumme esimerkiksi pankista, tuloja tuottava tuote voisi olla laina tai asuntolaina. Loppukäyttäjää palveleva tukituote olisi mobiilisovellus, jonka avulla asiakkaat hallinnoivat lainojaan tai asuntolainojaan. Seuraavaksi tarkastelisin tätä tuoteryhmää tai tuotetyyppiä.
Kolmanneksi tarkastelisin sisäisiä tukituotteita, kuten ohjelmistoalustaa. Tämä on myös hyvä tilaisuus arvioida portfoliota ja selvittää, onko se koottu järkevästi, onko se liian suuri tai paisunut tai puuttuuko siitä jotakin. Siirrytään järjestelmällisesti ulkoa sisään, asiakkaasta ja käyttäjästä sisäisiin tukituotteisiin.
Jos kyseessä on tuote tai omaisuuserä, esimerkiksi digitaalisten tuotteiden tapauksessa ohjelmisto, strategian ilmaiseminen sille on hyödyllistä. Samoin kannattaa harkita tavoitteiden asettamista ja tuloksiin perustuvan tuotekartan laatimista.
Tiedän, että tähän liittyy tietty määrä ylimääräistä työtä. Vaihtoehtona on kuitenkin todeta, ettei tuote ehkä ole meille tarpeeksi arvokas tai ettei kyseinen kokonaisuus ole tuote. Se voi olla ominaisuus, komponentti tai jotakin muuta.
Hannah Clark: Tämä oli upea keskustelu. Olet niin ytimekäs, ja tapasi puhua on todella käytännönläheinen.
Kiitos paljon, että liityit seuraamme, Roman. Missä ihmiset voivat seurata työtäsi verkossa?
Roman Pichler: Paras paikka on RomanPichler.com. Sieltä löytyy artikkeleita, videoita, podcastini, kirjoja, työkaluja, malleja, viitekehyksiä ja kaikenlaista muuta.
Hannah Clark: Hienoa. Kiitos paljon ajastasi. Tule mielellämme uudelleen vieraaksemme.
Roman Pichler: Ei kestä. Kanssasi oli hienoa keskustella. Kiitos.
Hannah Clark: Kiitos kuuntelusta. Saat lisää hyviä näkemyksiä, oppaita ja työkalujen arvioita tilaamalla uutiskirjeemme osoitteessa theproductmanager.com/subscribe. Voit kuunnella lisää tämänkaltaisia keskusteluja tilaamalla CPO Clubin podcastin kaikkialla, missä kuuntelet podcasteja.



