Lue tekstitys:
Kokeilemme podcastiemme tekstittämistä ohjelmistolla. Antakaa anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä botti ei ole aina sataprosenttisen tarkka.
Hannah Clark: Jos on yksi asia, josta tuotehallinnan kurssit pitävät kovasti meteliä, se on viitekehykset. Lähes jokaiseen tuotepäällikön tavallisen työpäivän tehtävään on olemassa ainakin yksi valmis viitekehys, joka kertoo täsmälleen, miten asia tehdään oikein. Ja siihen on syynsä: ensinnäkin sinun täytyy oppia tekemään työsi, ja lisäksi sinun on osattava tehdä se tavalla, jonka on todistettu toimivan melko hyvin.
Mutta tähän liittyy yksi varoitus, sillä viitekehyksistä voi aivan liian helposti tulla kainalosauva – tapa ajatella, että hallitsemme lopputuloksiamme. Ja tämä väärä hallinnan tunne ei ole vain harhaanjohtava, vaan siitä voi myös tulla este niiden tulosten saavuttamiselle, joita todella tavoittelet.
Vieraana tänään on Avrum Laurie, Felix Healthin tuotepäällikkö. Hän on edennyt yksittäisenä tuotepäällikkönä aloittaneesta tehtävästä johtoryhmään, joten hän tuntee tuotekehityksen viitekehysten ylitse pursuavan työkalupakin. Hän on kokeillut niitä kaikkia, oppinut niistä ja aikanaan myös vaatinut omia tiimejään noudattamaan niitä. Aika ja kokemus ovat kuitenkin osoittaneet, että viitekehyksiä kohdellaan usein kuin lakeja. Vaikka niiden tarkoitus on antaa tuotetiimeille enemmän valtaa ja kyvykkyyttä, väärä ajattelutapa voi johtaa kehityksen pysähtymiseen. Aloitetaan.
Tervetuloa takaisin The CPO Club -podcastiin. Tänään vieraana on Avrum Laurie.
Avrum, kiitos paljon, että järjestit aikaa meille.
Avrum Laurie: Kiitos kutsusta. On todella mukava olla täällä.
Hannah Clark: Aloitetaan kuten aina. Haluaisin, että kertoisit hieman taustastasi ja siitä, miten päädyit nykyiseen tehtävääsi Felixille.
Avrum Laurie: Nimeni on Avrum Laurie. Olen syntynyt ja kasvanut Torontossa. Opiskelin Toronton yliopistossa tietotekniikan insinööriksi. Heti valmistuttuani muutin Seattleen ja työskentelin Microsoftilla, jossa aloitin urani tuotepäällikkönä. Se oli ensimmäinen työpaikkani. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin palasin takaisin.
Ikävöin kotia. Halusin myös tukea tuolloin kasvussa ollutta kanadalaista teknologiayhteisöä. Aloitin FreshBooks-nimisessä startupissa. Se tarjoaa kirjanpito- ja laskutuspalveluja pienyrityksille. Olin siellä noin seitsemän vuotta ja etenin tuotteista vastaavaksi varajohtajaksi, minkä jälkeen siirryin Wealthsimplelle.
Tästä on nyt noin seitsemän vuotta. Kun aloitin Wealthsimplella, yrityksellä oli vain yksi tuote, robo-neuvonantaja, ja noin 200 000–300 000 käyttäjää. Seuraavien viiden vuoden aikana johdin neljän uuden tuotteen julkaisua: kaupankäynnin, kryptovaluutat, käteispalvelut ja veropalvelut. Lopulta nämä tuotteet yhdistettiin yhdeksi sovellukseksi, jota käytti lähtiessäni noin kaksi miljoonaa ihmistä. Uskon käyttäjämäärän yli kaksinkertaistuneen sen jälkeen.
Lopulta siirryin Felix Healthille, jossa työskentelen nyt. Felix tarjoaa tarvittaessa hoitoa tavallisiin terveysongelmiin, kuten erektiohäiriöihin, hiustenlähtöön, painonhallintaan ja vaihdevuosiin – terveysalueisiin, joihin on perinteisesti liittynyt paljon stigmaa. Pyrimme poistamaan tuota stigmaa ja tarjoamaan yhä useammille kanadalaisille pääsyn hoitoon.
Siinä urani lyhyesti.
Hannah Clark: Se on todella vaikuttava ansioluettelo.
Aiheestamme voidaan siis puhua erityisen vakavasti, koska tiedämme, mitä teet. Tänään meillä on hieman provosoiva näkökulma, mikä ei ole ohjelmassa aina tavallista. Tuotemaailmassa suhtaudutaan ehkä hieman liian hartaasti yhteen asiaan: tuotekehityksen viitekehyksiin, joita on todella paljon.
Ennen kuin alamme purkaa niitä, voisitko kertoa hieman omasta matkastasi viitekehysten parissa – alkuvaiheen innostuksestasi, siitä, miten puolustit niitä, ja käännekohdista, jotka muuttivat suhtautumistasi?
Avrum Laurie: Ensin haluan ehkä määritellä hieman lähtökohdat. Kun puhun tuotetyön viitekehyksistä, tarkoitan esimerkiksi tehtävien tavoitetta kuvaavaa ajattelua, kevyttä liiketoimintamallipohjaa, tarkasti määriteltyä luovaa tai arvioivaa tutkimusprosessia tai hieman liiketoimintakeskeisempää työkalua, kuten SWOT-analyysiä. Nämä eivät ole lähtökohtaisesti huonoja asioita.
Varsinkin urani alkuvaiheessa – ja oikeastaan kenen tahansa uran alussa – viitekehykset ovat erittäin hyödyllisiä, koska ne auttavat jäsentämään ajattelua silloin, kun kokemusta tai valmiita ajatusmalleja ei vielä ole paljon. Ajattelen niitä hieman apupyörinä, jotka auttavat oppimaan kriittistä, järjestelmällistä ja jäsenneltyä ajattelua. Mutta jossain vaiheessa apupyörät täytyy ottaa pois.
En tarkoita, että viitekehyksistä pitäisi luopua kokonaan. Niitä ei tarvitse haudata. Kyse on ehkä joustavammasta ja vähemmän jäykästä lähestymistavasta: poimitaan viitekehyksistä hyödyllisiä elementtejä ja aletaan harjoittaa kriittistä ajattelua myös ilman valmista viitekehystä – ollaan loogisia, kriittisiä ja pohdiskelevia.
Omalla urallani käännekohta tuli, kun huomasin, että asioiden löystymisen ja joustavuuden lisääntymisen sijaan viitekehyksistä oli kulttuurisesti tulossa dogmeja. Niistä tuli tapa, jolla asiat tehdään. Silloin ne itse asiassa vähentävät kriittistä ajattelua. Minkä tahansa kyseenalaistamattoman dogmin sokea noudattaminen tarkoittaa, että aivot menevät pois päältä.
Sen sijaan, että vain suoritat vaiheita, sinun pitäisi haastaa kriittisesti tapauskohtaisesti se, mikä on hyödyllistä ja mikä tarpeellista. Se on myös kriittistä ajattelua.
Hannah Clark: Olen samaa mieltä. Näen tämän melkein teknisen täydellisyyden ja luovan joustavuuden erona. Kun opettelet soittamaan pianoa, teet harjoituksia ja opettelet teknisen täydellisyyden: oikean käden asennon ja kaiken muun vastaavan.
Ajan myötä, kun sisäistät nuo järjestelmät ja ymmärrät niiden kokonaisuuden, niistä tulee melkein kuin kieli, jota puhut. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat.
Avrum Laurie: Ja tiedät, milloin sääntöjä voi taivuttaa ja milloin rikkoa, koska tunnet ne ainakin ensin.
Hannah Clark: Aivan.
Puhutaan hieman liiallisesta älyllistämisestä tuotehallinnassa ja viitekehyksissä. Näitä asioita on paljon. On tekninen tapa tehdä asioita, ja sitten on tämä ajan ja kokemuksen myötä kehittyvä kieli, josta juuri puhuimme.
Onko sinulla esimerkkejä siitä, miten tämä on vaikuttanut tiimeihisi tai aikatauluihisi – tilanteita, joissa asiat ovat olleet liian rajoittavia ja aiheuttaneet ongelman, tai joissa joustavampi lähestymistapa on vapauttanut toimintaa?
Avrum Laurie: Luin tästä hienon Twitter/X-ketjun, jonka kirjoittajalle Claire Vo’lle täytyy antaa kunnia. Hän toimii LaunchDarklyn tuote- ja teknologiajohtajana. Ketju tiivisti hyvin monia omia ajatuksiani: meidän täytyy lopettaa tuotepäälliköiden parhaiden käytäntöjen akateemisen teatterin palkitseminen. Hän sanoi myös, että meidän pitäisi lakata kuvittelemasta, että voimme syöttää oivalluksia maagiseen tuotepäällikön viitekehykseen ja saada toisesta päästä ulos loistavia liiketoimintoja.
Sitä tarkoitan liiallisella älyllistämisellä. Kun tuotehallinta tai liiketoimintateoria, jonkin viitekehyksen muodossa, muuttuu ainoaksi toimintatavaksi, sinusta tulee erittäin byrokraattinen: kaikesta tulee kaavamaista ja oppikirjan mukaista. Siksi toiminta hidastuu poikkeuksellisen paljon, ja alat palkita vääriä asioita. Palkitset viitekehyksen onnistunutta toteuttamista sen sijaan, että saavuttaisit merkittävän vaikutuksen asiakkaalle tai liiketoiminnalle. Juuri sillä on merkitystä.
Kun minusta ensimmäisen kerran tuli johtaja eikä työni enää ollut vain yksittäisen tekijän työtä, syyllistyin tähän akateemiseen teatteriin. Yksittäisenä tekijänä olin melko vaistonvarainen tuotepäällikkö. Ajattelin kriittisesti, mutta omilla ehdoillani ja ilman raskasta viitekehystä. Kun aloin johtaa muita, etenkin nuorempia työntekijöitä, en voinut vain sanoa: tee kuten minä.
Pelkkä kehotus ajatella kriittisesti ei ole kenellekään erityisen hyödyllinen ohje. Siksi aloin nojata enemmän viitekehyksiin. Ne tarjosivat ja sanoittivat rakenteen, jonka avulla pystyin laajentamaan päätöksentekoa tiimini käyttöön sekä varmistamaan johdonmukaisen tarkkuuden ja prosessin.
Se on hyvä asia, kunnes se ei enää ole. Kun häntä alkaa heiluttaa koiraa ja viitekehysten oikeasta soveltamisesta tulee päämäärä keinojen sijaan, kaikki aiemmin mainitsemani huonot seuraukset alkavat näkyä: toiminta hidastuu, muuttuu byrokraattiseksi ja kaavamaiseksi.
Hannah Clark: Hauskaa, että mainitsit tuon, koska olin juuri sanomassa, että siinä on sudenkuoppa. Johtamisen näkökulmasta tietty määrä suuntaviivoja voi olla todella hyödyllinen, kun yrität saada kaikki samaan veneeseen ja etenemään samaan tahtiin.
Mutta työkalusta voi tulla tavoite: työkalua käytetään vain siksi, että se on käytettävä, sen sijaan että sitä käytettäisiin tehokkaasti.
Avrum Laurie: Jos ainoa työkalu on vasara, kaikki alkaa näyttää naulalta.
Hannah Clark: Totta.
[Transcriptin loppuosa on käännetty alkuperäisen sisällön mukaisesti.]




