Rapauttaako tekoäly aloitustason?

”Mikä agentti on?” isäni kysyi minulta sen jälkeen, kun olin viime viikonloppuna innoissani kertonut hänelle rakentaneeni työprojektin osana ”ensimmäisen” suhteidenhallinta-agenttini (palaan tähän myöhemmin).  

”Agentti! Tiedäthän, virtuaalinen robotti, joka tekee asioita puolestasi”, vastasin.

”Kuten verkkosivustoilla nykyään olevat virtuaaliset asiakastuen chat-agentit?” hän kysyi innoissaan yhdistäessään asiat toisiinsa. 

”Kyllä! Juuri niin”, sanoin. ”Siistiä!” hän totesi. 

Ja siihen keskustelu päättyi, mikä tarjosi täydellisen tilaisuuden miehelleni huomauttaa Toronto Maple Leafsin todennäköisestä suorituksesta Florida Panthersia vastaan sinä iltana (olemme tietenkin kanadalaisia). 

Kun istun pohtimaan aloittelevan tason tuotekehitystyön tilaa, ajattelen niitä monia keskusteluja, joita olen käynyt viime viikkoina. Joitakin niistä kävin mielelläni tuote- ja designjohtajien kanssa ja toisia (itse asiassa useimpia) perheeni ja ystävieni kanssa.

Tämä keskustelu isäni kanssa, jota ihailen suuresti, on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni, koska se muistuttaa karulla tavalla siitä, että uusimpiin teknologisiin trendeihin syvästi perehtyneet ammattilaiset unohtavat usein enemmistön työssäkäyvästä yhteiskunnasta olevan sellaisia, jotka eivät elä ja hengitä tekoälyä ja agenttipohjaisia työnkulkuja. 

Onko tämä autuas tietämättömyys vanhemmille ammattilaisille suotu etuoikeus vai vuosikymmenten aikana karttunut viisaus, joka syntyy teknologisten trendien ilmaantumisen ja lopulta osaksi normaalin työelämän rytmiä sulautumisen seuraamisesta? 

Aloittelevan tason työn kehitys 

On selvää, että muutos on käsillä. Meille, jotka työskentelemme teknologia-alalla, on mahdotonta selata LinkedIniä, avata uutisvirtaamme tai edes keskustella kollegan kanssa kuulematta sanoja ”tekoäly”, ”automaatio” tai ”agentit” vähintään kerran. 

Yksi vallitseva kertomus, johon olen kaiken tämän puheen keskellä törmännyt, on aloittelevan tason työn väistämätön kuolema. Mikä tahansa 2000-luvulla tehty elokuva saisi uskomaan, että tie menestyksekkäälle uralle kulki ”jalan saamisena oven väliin” suuren aikakauslehden vaikutusvaltaisen toimittajan assistenttina, työn salojen oppimisena, ahkerana työskentelynä ja etenemisenä siitä ylöspäin (huomaan teidät, Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan fanit). 

Kun tekoäly uhkaa ottaa hoitaakseen suurimman osan tehtävistä, jotka aiemmin annettiin työelämän uusimmille jäsenille (anteeksi, Andy), ja uusissa ”aloittelevan tason” tehtävissä vaaditaan vähintään kolmen vuoden kokemusta, vastavalmistuneet ovat jääneet pohtimaan, mihin he voivat tästä edetä. 

Kun itse olin aloittelevan tason työntekijä alle kymmenen vuotta sitten (ironisesti myös media-alalla – perustuuko elämäni Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvaan?), pohdin, onko tämä aika todella niin erilainen kuin aiemmat teknologiset muutokset, jotka tuntuivat kulttuurisilta mannerlaattojen siirtymiltä, kuten sosiaalinen media, älypuhelin, internet… tai jopa pyörä. 

Holly Donahue, yli kymmenen vuoden johtamiskokemuksen omaava osa-aikainen CPO, esitti hillitsevän vastanäkemyksen sille, että tekoäly voisi lopullisesti syrjäyttää ihmiset prosessista. 

”Tekoäly on erittäin vakuuttava, koska se vaikuttaa hyvin inhimilliseltä, mutta todellisuudessa se ei ole sitä eikä siitä koskaan tulekaan sellaista. Meidän on aina tehtävä tiettyjä asioita sen valvomiseksi ja sen auttamiseksi matkan varrella.” 

Hän lisäsi, että teknologinen muutos on historiallisesti luonut enemmän työpaikkoja kuin poistanut niitä – vaikka työpaikkojen poistuminen onkin kiistatta tuskallista. Tietenkin hän oli oikeassa. Hän käytti esimerkkinä verkko-ostamista. 

”Kivijalkakauppojen työpaikkoja on menetetty, mutta niitä on syntynyt teknologia-alalle.”

Olin helpottunut kuullessani hänen sanovan näin, sillä olin juuri päättänyt keskustelun erittäin vaikuttavan nuoren ammattilaisen kanssa, joka uskoi vakaasti aloittelevan tason työn olevan katoamassa. 

Minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti lähes kaksi vuotta sitten, ja siksi spekulaatiot työn tulevaisuudesta huolestuttavat minua tavalla, jolla ne eivät ole koskaan aiemmin huolestuttaneet – sekä oman perheeni elättämiskykyni että poikani tulevaisuudennäkymien vuoksi. 

Jotenkin olen nyt urallani kymmenen vuoden kohdalla, vaikka olen itse tehnyt suuria siirtymiä journalismista markkinointiin ja markkinoinnista tuotehallintaan. 

Haluan jakaa neuvoja, joita olisin toivonut jonkun jakavan kanssani, kun etenin urani alkuvaiheissa nuorena toimittajana alalla, jota leimasivat irtisanomiset, epävarmuus ja teknologinen muutos. 

Löydä identiteettisi ongelmien ratkaisemisesta, älä työnimikkeestä. 

Kun hain ensimmäistä työpaikkaani tuotehallinnan parissa, silloinen esihenkilöni James Rubec kysyi minulta, missä näin itseni viiden vuoden kuluttua. Kerroin hänelle näkeväni itseni ratkaisemassa tarinankertojien ongelmia, ja että ottaisin vastaan minkä tahansa työnimikkeen, jota minun pitäisi siinä tehdäkseni kantaa. Se olisi tehtävä, jonka valitsisin. 

Hän arvosti vastaustani, koska hänelläkin oli taustaa journalismissa ja hän oli hyödyntänyt kokemustaan menestyksekkäällä tuoteuralla viestintäteknologian alalla. 

Tämä näkökulma on antanut minulle mahdollisuuden suhtautua avoimesti ammatillisesta identiteetistäni luopumiseen silloin, kun on käynyt ilmeiseksi, että uusi identiteetti palvelisi tehtävääni tehokkaammin. Uskon tämän pitävän paikkansa useimpien ammattilaisten kohdalla, jotka tekevät suuria siirtoja, ratkaisevat suuria ongelmia ja vievät todellista muutosta eteenpäin. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että tämä pätee ammattilaisiin, jotka pysyvät työllistettyinä teknologisten murrosten aikana. 

Ammatillisesta identiteetistä luopuminen tarkoittaa uteliaisuuden herättämistä – uutta teknologiaa, uusia työskentelytapoja ja kaikkea mahdollista kohtaan. Sekä James että minä olemme osoittaneet tämän hiljattain. 

Keskustelumme aikana hän paljasti minulle käyttävänsä ChatGPT:tä asiakaspalautteen muuntamiseen hyödyllisiksi ja käytännön toimiin johtaviksi oivalluksiksi.

Tämä pysäytti minut, koska kyse oli täsmälleen samasta tehtävästä, jonka hän oli pyytänyt minua tekemään manuaalisesti ollessani nuorempi PM. Tuolloin olin käyttänyt Exceliä tuskin lainkaan ja jouduin opettelemaan itse useita uusia kaavoja projektin loppuun saattamiseksi. 

Viime viikolla rakensin Zapierin ja Google Sheetsin avulla yhteyssuhdeagentin, joka etsii kalenteristani automaattisesti joka päivä viimeisimmän kokouspäivän jokaiselle asiakas- ja yhteystietolistallani olevalle nimelle. Jos jonkun tapaamisesta on kulunut yli kuusi viikkoa, agentti lähettää minulle sähköpostin. 

Kuvailin juuri yhtä ChatGPT:n ja agenttien pois viemää työtä – datan käsittelyn ja asiakasyhteydenpidon seurannan rutiinityötä – samalla kun kuvailin toista, syntynyttä työtä: yksitoikkoisten tehtävien automatisointia ja nopeuttamista, jotta arvoa syntyy nopeammin. 

Katson taaksepäin näitä hetkiä – näennäisen pieniä ja merkityksettömiä – äärimmäisen ratkaisevina hetkinä, jolloin sekä James että minä päätimme tarttua johonkin uuteen ratkaistaksemme vallitsevia ongelmia, joiden ratkaisemiseen suhtaudumme molemmat intohimoisesti. 

Epäilen, että sama ajattelutapa palvelee hyvin myös tämän päivän nuoria ammattilaisia. Etsi ongelma, jonka ratkaisemiseen suhtaudut intohimoisesti, ja etsi sitten paras tapa jatkaa sen ratkaisemista. Keskity siihen työnimikkeen sijaan, ja muu seuraa perässä. 

Laaja-alaisuus yleistyy, mutta syvällinen osaaminen tekee paluun. 

Elämme erikoisosaajien maailmassa. Vuosien ajan vallitseva viisaus on ollut tunnistaa omat ydinosaamisalueet ja rakentaa syvällistä asiantuntemusta tarkasti rajatulla alueella. Erikoistuminen oli loppujen lopuksi lippu työpaikan säilymiseen ja uralla etenemiseen.

Tätä ajattelua haastetaan nyt. Viime vuosina asiantuntijat ovat alkaneet väittää, että yleisosaajat menestyvät tekoälyn aikakaudella. Kun koodaamattomat ihmiset käyttävät ChatGPT:n ja Replitin kaltaisia työkaluja tuotantovalmiiden sovellusten toimittamiseen kirjoittamatta riviäkään koodia, on houkuttelevaa ajatella, ettei syvällinen tekninen osaaminen ole enää tarpeen.

Entinen kollegani ja ystäväni Erun Fernando, Cisionin tuotantojohtaja, näkee tämän käännekohtana nuorille ammattilaisille. ”Mielestäni nuorten osaajien haaste ja mahdollisuus on se, että heidän on opittava johtamaan omaa toimintaansa”, hän kertoi minulle – viitaten priorisoinnin, ongelmanratkaisun ja päätöksenteon kaltaisiin metataitoihin, jotka ylittävät yksittäisten työkalujen rajat.

Silti syvällisellä osaamisella on edelleen merkitystä. Äskettäisessä keskustelussa Rubec muistutti minua siitä, ettei hän tuntisi oloaan mukavaksi toimittaessaan tuotetta, jota kukaan ei ymmärtäisi syvällisesti. Tarvitsemme edelleen ihmisiä, jotka tietävät, miten makkara valmistetaan.

Peter Yangin uutiskirjeen tuore numero heijasteli tätä kaksijakoisuutta ennustaessaan, että tuotetyön tulevaisuus sisältää kaksi arkkityyppiä: yleisosaajat ja erikoisosaajat.

Tämä tarkoittaa, että uransa alkuvaiheessa olevilla ammattilaisilla on päätös tehtävänään. Haluatko rakentaa laaja-alaista, eri toimintojen rajat ylittävää kokemusta ja kehittyä tehokkaaksi toteuttajaksi, joka pystyy toimittamaan ominaisuuksia alusta loppuun? Vai haluatko hankkia syvällistä teknistä tai toimialaosaamista, jota ei ole helppo jäljitellä?

Väärää vastausta ei ole,  mutta valitsetpa kumman tahansa polun, tee se tietoisesti. Yleisosaajien on harjoiteltava vaihtamaan kontekstia, opittava oppimaan nopeasti ja pysyttävä lähellä asiakkaiden tarpeita. Erikoisosaajien puolestaan tulisi sitoutua jatkuvaan kouluttautumiseen ja mentorointiin sekä perehtyä tuotteen tekniseen ytimeen käytännössä.

Muista myös tämä: kun toimitukseen keskittyvät yleisosaajat ja yksityiskohtiin paneutuvat erikoisosaajat työskentelevät yhdessä, tapahtuu upeita asioita. Parhaat tiimit eivät koostu vain jommistakummista, vaan ovat näiden yhdistelmä. Etsi oma paikkasi tältä jatkumolta ja hyödynnä vahvuuksiasi.

Älä odota lupaa aloittamiseen – se voi tuoda sinulle työpaikan (tai uran).

Kun opiskelin journalistiikkaa perustutkinto-opiskelijana Toronto Metropolitan Universityssä, pidin kouluvuosiani urani ensimmäisinä vuosina. 

Rakensin parikymppisenä julkaistujen töiden portfoliota, joka oli moninkertaisesti suurempi kuin monilla aikalaisillani, jotka keskittyivät tuona aikana yksinomaan kouluun. Olinko poikkeuksellisen lahjakas? En todellakaan. Sain hylkäyksiä (ja minut jätettiin huomiotta) kymmenen kertaa useammin kuin juttuehdotuksiani hyväksyttiin. 

Mutta koska olin peräänantamaton ja määrätietoinen sekä keskityin yhteen asiaan, minulla oli ensimmäisen varsinaisen toimittajan työni alkaessa Global Newsillä satoja julkaistuja juttuja. 

Miksi kerron tämän? Koska itsenäisesti hankkimani etumatka oli syy siihen, että sain tuolloin unelmatyöni. 

Uskon kokemukseni soveltuvan myös tämän päivän työelämään. Koska sovellusten rakentamiseen, yritysten perustamiseen ja julkaisemiseen tarkoitettuja työkaluja on laajasti saatavilla ja ne ovat edullisempia kuin koskaan, nuorten ammattilaisten ei tarvitse antaa minkään estää heitä rakentamasta kattavaa työportfoliota jo ennen ensimmäistä työpaikkaansa. 

Yksi käytännöllisimmistä neuvoista, joita kuulen yhä uudelleen rekrytoivilta esihenkilöiltä, on aloittaa työn tekeminen ennen kuin sinut palkataan siihen. Rakenna sivuprojekteja. Osallistu avoimen lähdekoodin projekteihin. Analysoi tuote ja kirjoita siitä purkuanalyysi. Nopeuta oppimistasi tekoälyn avulla ja osoita, miten ajattelet.

Se voi tuoda sinulle unelmatyösi tai vaihtoehtoisesti – jos olet kuin Jason Klug, 21-vuotias Pohjois-Amerikan suurimman Lovable-toimiston, Creme Digitalin, toinen perustaja, saatat tehdä siitä itsellesi uran. 

Emme ole ensimmäinen sukupolvi, joka kokee valtavia muutoksia työskentelytavoissamme. Emme myöskään ole viimeinen.

Voi olla syy siihen, miksi kokeneet johtajat, joiden kanssa keskustelen säännöllisesti, suhtautuvat tekoälyn meteoriittimaiseen nousuun vähemmän hätkähtäen kuin nuoremmat tuotealan ammattilaiset. Ehkä kyse on siitä, että he ovat eläneet läpi joitakin historiamme merkittävimmistä työelämäämme muuttaneista uudistuksista – internetin, henkilökohtaisten puhelinten, sosiaalisen median ja koneoppimisen. 

Isäni on yksi tällainen kokenut ammattilainen. Hänellä on eläkeikään alle kymmenen vuotta, ja hän työskentelee koneinsinöörinä erikoistuen robotiikkaan. Hän hallitsee teknologian ja rakastaa uusien laitteiden lisäämistä kotitoimistoonsa ja televisionkatseluhuoneeseensa. 

Hän on myös sopeutumiskyvyn perikuva, sillä hän on navigoinut teknologisten muutosten keskellä koko uransa ajan. Hän aloitti koneensuunnittelun parissa ja siirtyi laiteturvallisuuden konsultointiin, kun uuden lainsäädännön säätäminen Ontariossa 2000-luvun alussa loi siihen mahdollisuuden. 

Hän aloitti uransa autoteollisuudessa ja käyttää nykyään suurimman osan ajastaan elintarvikkeita ja kulutustavaroita valmistavissa tehtaissa arvioiden niiden laitteita turvallisuusmääräysten rikkomusten varalta. 

Hänellä on yli 35 vuoden työkokemus. Hän seurasi internetin saapumista näyttämölle, perusti yrityksen vuoden 2008 markkinaromahduksen keskellä ja kasvatti kaiken tämän ohessa neljä lasta. Hän työskentelee yhä ja on nyt 18 kuukauden ikäisen poikani paras isoisä. 

Hän on vasta alkanut kokeilla Microsoft Co-Pilotia ja on aidosti utelias siitä, miten se voisi nopeuttaa hänen työtään ja tuoda siihen lisäarvoa. Keskustelemme säännöllisesti päivittäisistä löydöistämme leikkiessämme näillä työkaluilla. 

Hän suhtautuu uuteen teknologiaan avoimesti, mutta hänellä on myös sellainen työ- ja elämänkokemus, jota agentti tai edes LLM ei voi pyyhkiä pois (anteeksi, ChatGPT-fanit). Hän on nähnyt, miten teknologia muuttaa työpaikkaa, hän on nähnyt, miten ihmiset toimivat yhdessä, hän on kokeillut asioita ja onnistunut – ja ehkä vielä tärkeämpää, joskus hän on epäonnistunut. 

Kaikkien näiden keskustelujen ja pohdintojen jälkeen minulle on jäänyt toivoa työn tulevaisuudesta ja optimismia uransa alkuvaiheessa olevien tuotepäälliköiden mahdollisuuksien suhteen. 

Elämme ennennäkemättömän muutoksen, mutta emme ennennäkemättömien haasteiden aikaa. Uran alkuvaiheen tuotetyön muoto muuttuu, kyllä. Mutta se ei ole katoamassa. Väylä alalle ei enää ole siisti työpaikkailmoitus, jossa vaaditaan ”0–2 vuotta kokemusta”. Väylä alalle voi olla työnäytekokoelma, sivutoiminen yritys, kylmä yksityisviesti, ryhmämuotoinen kurssi tai yhteisön Slack-ryhmä. Ovi on kuitenkin edelleen avoinna, jos olet valmis astumaan siitä sisään.

Neuvoni aloitteleville? Ole sopeutumiskykyinen. Suhtaudu asioihin ennakkoluulottomasti. Ole määrätietoinen. Ole antelias. Säilytä uteliaisuutesi. Opettele oppimaan. Seuraa kysymyksiäsi, älä vain pätevyyksiäsi. Opettele käyttämään työkaluja, mutta älä palvo niitä. Tee yhteistyötä agenttien kanssa, mutta älä yritä olla sellainen.

Sillä emme tarvitse lisää koneita. Tarvitsemme enemmän ajattelevia, nöyriä ja nälkäisiä ihmisiä rakentamaan tulevaisuutta niiden kanssa.

Joten mene ja rakenna. Sinä pystyt tähän.

Liity mukaan ja saat lisää näkemyksiä!

Älä unohda tilata uutiskirjettämme saadaksesi lisää tuotepäälliköille tarkoitettuja resursseja ja oppaita sekä alan johtajien ja asiantuntijoiden uusimmat podcastit, haastattelut ja muut näkemykset.